Lyhytkarvainen saksanseisoja

Riihivaaran Kira

Synt. 15.2.2007

Kira tuli laumaamme vapun tienoilla 2007. Kira sopeutui mäykkylaumaan nopeasti ja hyvin, tullen pian itsekin "mäyräkoiraksi" kuten sanonta kuuluu seura tekee kaltaisekseen. Kira yritti pienempänä ahtautua monesti samoihin koloihin tai boxiin minne mäyräkoirat, välillä tosin huonolla menestyksellä.

Luonteeltaan Kira on nöyrä, rohkea ja tasapainoisen oloinen, mutta todellista luupäätäkin tästä pimusta myöskin löytyy. Tosin nykyisin perustottelevaisuus on niin kohdallaan, että tottelee annetut käskyt hyvin. Hyvittelyjä ja silityksiä tämä narttu ei siedä, alkaa riekkuminen ja vasten hyppiminen välittömästi. Vasten hyppimistä ollaan koetettu erilaisilla keinoilla purkaa pois, mutta sitä keinoa ei ole vielä löytynyt, joka olisi tuon pahan tavan lopettanut, joka onkin Kiran ainut ikävä ominaisuus.

Noutokoulutus aloitettiin spontaaninoudon periatteita noudattaen. Keväällä 2008 ja alkukesästä alkoi nouto mennä leikkimiseksi. Asiasta ei enää neuvotella. Nouto on yks seisojan tehtävistä. Kira on perinyt kohtuullisen kovan luonteen emänsä ja isänsä puolelta. Olen nyt huomannut, että mitä kovempi mutta asiallinen kuri koiralle pidetään sen paremmin hommat toimii. Tämä ei toimi kaikillle koirille vaan koiria on kouluttettava toimivimmalla tavalla. Koiralle ei suututa eikä sitä lyödä tms. Siltä vaan tinkimättömästi vaaditan ne asiat mitkä se osaa. Lyhyissä osissa tiukkoja settejä.

Junkkarista 2008 tuli NUO 0. Kylmän linnun nouto ei onnistunut eikä Kira löytänyt riistaa yli 70 hakuminuutista huolimatta.

Lapissa 2008 treenattiin koiraa metsäolosuhteissa pari viikkoa. Koira jaksoi hyvin. Hakua saatiin paremmaksi ja kun oli tuulta niin kuviokin oli kohtuullinen. Oli harvinaiset tuulettomat viikot tällä reissulla. Puolenkymmentä kertaa päästiin linnulle, mutta törmäys joka kerta. Törmäykset olivat varsin tuulettomissa olosuhteissa. Yhtään väliinjättöa en havainnut. Koira ei seissyt, mutta ei myöskään seissyt tyhjää eikä tuoreita tai vanhempia hajuja. Linnun siivityksen jälkeen Kira pysähtyi käskystä joka kerta.

Kira ei ole vielä varsinaisesti "syttynyt". Se ei vielä oikein tiedä miksi siellä metsässsä juostaan. Mutta se aika vielä tulee, kun se tietää mitä siellä tehdään. Nyt yritetään päästä vielä linnulle ennen vuoden loppua ja treenataan linnun nouto kuntoon. Aikaisemmasta kilpailutavoitteesta on tingittävä ja ehkäpä ensi syksynä tai seuraavana voidaan lähteä AVO-luokkaan. Koiran pitää pelata ennen kuin lähdetään viivalle.

Kiralle on nyt 2009 saatu ensimmäinen seisonta lehtokurpalla ja vauhti on ehkä hiukan hiljentynyt metsässä, kun neiti on pikkuhiljaa heräilemässä riistalle. Pienpetoja mm. supia Kira haukkuu ja tarkoitus on talven aikana kokeilla pienpetojen jäljitystä.

 Noutoharjoittelussa

Pomokairassa 2008